Tänään en menny taaskaan kouluun. Ei siihen ollu mitään syytä, ei krapulaa, ei yliväsymystä (vaikka nukuin vaa 6 tuntii), ei ylitsepääsemättömiä juttuja. En vaan pystyny/jaksanu. Vihaan lintsaamist, tulee aina niin syyllinen olo. Mut lintsaan silti, vähän liikaa. Yritän käydä vitun kallista yksityiskoulua, jonka maksan just ja just pankista otetulla lainalla ja opintorahoilla. Tiiän että siihen menee turhaan rahaa jos en käy sitä. Mut ei oo vaa viime aikoina tuntunu silt et se kiinnostais.. tai ei se ala oikeestaan kiinnostanu missään vaiheessa erityisen paljon,päädyin vaan siihen ku en päässy muual ja osittain äidin painostuksest. Se tarkottaa kyl hyvää, se haluu et opiskelen ja saan vihdoin itelleni kunnon ammatin ja kunnon töitä. Niin mäki haluaisin, mut en usko et tää on mun alaa. Ei vaan kiinnosta. Mut pakko käydä tää loppuun ku rahaa on menny jo vitusti. Tuntuu vaa silt et jokanen sekunti menee turhaan ku en tee mitään järkevää,mitään mitä haluaisin tehä mun elämäl, vaan elän jonkun toisen tahdon mukaan. En tunne eläväni täysillä tai nauttivani elämästä, vaikka tiiän et elämä on lyhyt ja mitään elettyä hetkeä ei saa enää takasin. Haluaisin matkustella ympäri maailmaa, nähdä ja kokea kaikkea. Mut en saa tehtyy yhtään mitään, olen vaan, istun himas ja lintsaan koulust ja jumitan koneella. Tässäkö se elämä nyt sit on?